RUOTSIN KRUUNU TIUKENTAA RAJAN VALVONTAA

5.3. RUOTSIN KRUUNU TIUKENTAA
RAJAN VALVONTAA


Kuusamon rajaolot olivat saamelaiskylien jäljiltä varsin epämääräiset. Vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhan raja oli käytännössä jäänyt Kuusamon kohdalla maastoon merkitsemättä. Sen kulusta kyllä oli sovittu, että se olisi kulkenut linjaa Sarvitaival - Näränkävaara - Iivaara - Muojärven Petäjäsaari (eli nykyinen Rajasaari) - Kajavansalmi - Kurikkaperä (Suiningin länsipäässä) ja Kiveskoski. Edelleen oli sovittu, että Kuusamon kohdalla raja päättyisi Paanajärven Ruskeakallioon. Alunperin oli niinikään lähdetty siitä, attä saamelaisten olisi pitänyt muuttaa tämän rajan länsipuolelle, jolloin Venäjän vero olisi lakannut. Sitä he eivät suostuneet tekemään. Niinpä tilanne säilyi ennallaan ja raja Kuusamon kohdalla jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Tosiasiallinen nautintaraja kulki nimittäin paljon idempää.
Koska asutuksen paine oli lännestä huomattavasti suurempi kuin idästä, itäräja pyrki tällä kohdalla pikku hiljaa siirtymään itään suomalaisen asutuksen voimasta. Niin kauan kuin pitäjässä vain kaskettiin perustamatta pysyvään karjatalouteen perustuvia asumuksia, raja-alueiden metsiä kaskesivat sulassa sovussa sekä karjalaiset että suomalaiset, viimeksi mainitut kuitenkin enemmän. Mutta kun Kuusamossa siirryttiin entistä voimaperäisempään karjatalouteen ja ryhdyttiin raivaamaan peltomaata, raja-alueetkin alettiin ottaa vakinaisen asutuksen piiriin. Juuri tässä vaiheessa, käytännössä 1730-luvulta lähtien, kuusamolaisten ote itäisistä raja-alueista alkoi voimistua. Tavajärvi ja Paanajärvi saivat kuusamolaisen asutuksensa ja sieltä karjalainen asutus väistyi. Rajan siirtyminen tapahtui ihan rauhallisen raivaustoiminnan ja maanostojen kautta.
Kuusamolaisten elinkeinoelämä oli perustunnut rauhalliseen ja kiinteään kanssakäymiseen rajantakaisten asukkaiden kanssa. Sen vuoksi täällä koetettiin valtakunnallisten sotien aikana kiireesti solmia rajarauha, mikä vusina 1710-1721 ja 1741-1743 vielä onnistuikin, mutta sen jälkeen Ruotsi alkoi puuttua kuusamolaisten varsin vallattomiin rajaoloihin. Kuusamossa kulkeva Lapin vouti laati 1740-luvun alussa oikein uhkaavan kirjelmän, minkä mukaan Kuusamo oli luisumassa venäläisten haltuun. Niinpä 1750-luvulla tänne lähetettiin ensin rajaratsastaja, sitten perustettiin Kortesalmelle rajavartioasema. Seuraavina vuosikymmeninä ote tiivistyi. Kantoniemlle perustettiin tulliasema v. 1767. Se oli aluksi pelkkä Tornion tullin kontrolliasema, mistä tavarat sinetöityinä vietiin Tornion tulliin tarkastettavaksi, mutta kun v. 1776 tullirakennus valmistui ja Kuusamo hallinnollisestikin siirrettiin Ouluun kuuluvaksi, Kantoniemen tulliasemasta tuli itsenäinen tulliasema. Hyvin pian tulliaseman valmistuttua sinne komennettiin muutamia sotilaita. Lisäksi rajalle palkattiin toinen rajaratsastaja.
Kruunun ote Kuusamon rajasta tiivistyi seuraavan sodan aikana v. 1788-1791. Kuusamoon perustettiin erikoinen ruotukomppania yhteistyössä kuolajärveläisten ja kemijärveläisten kanssa. Kuusamolaisten osuus tästä komppaniasta oli yli puolet, 30 sotilasta ja 30 jääkäriä. Sotilaille ja yhdelle rummuttajalle piti rakentaa torpat. Kuusamolaiset inhosivat ruotukomppaniaansa alusta alkaen ja pyrkivät siitä pääsemään eroon. Heidän mielestään se olemassaolollaan vain kiristi olosuhteita rajalla ja häiritsi heidän rauhallista kanssakäymistään karjalaisten kanssa. Niinpä he valittamalla saivatkin helpotusta ruotusopimukseen v. 1792. Rauhan aikana sotilastorppia ei tarvinnut pitää miehittettyinä, eipä edes rakentaa, ellei niitä ollut ehditty rakentaa siihen mennessä. Tällä kannalla tilanne oli vuoteen 1808, jolloin alkoi Suomen sota. Se oli Kuusamon komppanian ensimmäinen ja viimeinen sota ja sekin käytiin pitäjän ulkopuolella. Sen päätyttyä ruotukomppania käytännössä hajotettiin. Se oli vain paperilla. Mutta tarvettakaan ei ollut, sillä itäraja oli lakannut olemasta valtakunnan raja.

takaisin
sisällysluettelo