ORTODOKSISET ERAKKOMUNKIT KUUSAMOSSA

13.4. ORTODOKSISET ERAKKOMUNKIT
KUUSAMOSSA


Venäjän ortodoksisuudessa oli 1600-luvulla tapahtumut sitkeä ja kauaskantoinen repeämä patriarkka Nikonin kirkkokäsikirjojen uudistuksen yhteydessä. Koko joukko varsin vaikutusvaltaisiakin ortodokseja ja luostareita kieltäytyi hyväksymästä uusien käsikirjojen edellyttämiä tapoja, mm. ristinmerkin tekemistä kolmella sormella kahden sijasta. Mutta koska Venäjän kirkko oli käytännössä valtion kirkko, ryhdyttiin uudistuksia ennen pitkää ajamaan läpi valtiovallan pakkotoimin ja niin vanhauskoiset eli starovjertsit vetäytyivät laajan Venäjän maan äärilaidoille, nimittäin Siperiaan ja pohjois-Venäjälle eli Karjalaan. Täällä Solovetsikin luostari tuli pitkäksi ajaksi heidän tukikohdakseen. Mutta kun heidät sieltäkin karkotettiin, starovjertsit perustivat uuden luostarin Tuopppajärven erääseen saareen. Suurimmillaaan tässä luostarissa oli yli 300 munkkia ja se nautti paikallisen väestön keskuudessa varsin suurta arvonantoa, paljon suurempaa kuin virallinen kirkko. Ennen pitkää valtiovallan vainotoimet ulottuivat tähänkin vanhauskoisten pesäpaikkaan. Keisari Nikolai I lähetti v. 1852 sotilaat tuhoamaan luostarin ja ajamaan sen munkit pakosalle. Nämä hajaantuivat mikä minnekin pitkin Vienan Karjalan laajaa selkosta.
Kun kuusamolaisisäntien kaupparetket Vienaan pitkin 1800-lukua vain lisääntyivät, he tulivat tuntemaan koko joukon erakkomunkkeja ja havaitsivat näiden nauttivan varsin suurta arvonantoa paikallisen väestön keskuudessa. Kun nämä erakot valittivat kauppamiehille joutuvansa virkavallan jatkuvan vainon kohteeksi uskonsa tähden, nämä selittivät, että heidän tuli asettua Suomen puolelle rajaa Kuusamon alueelle, niin siellä he saisivat vapaasti ja rauhassa harjoittaa uskontoaan. Perimätiedon mukaan tällaisina houkuttelijoina ovat toimineet ainakin Erland Hänninen Heikkilän Kiitämästä ja Kalle Koutaniemi Tavajärveltä. Munkkeja asettuikin Tavajärvelle sekä Hautaniemeen että Kiviniemeen ja Hänniseen. Hautaniemeen Ilja Otso-niminen munkki perusti peräti luostariyhdyskunnan, sen sijaan Kiviniemeen ja Hänniseen syntyi erakkokeljoja. Ensiksi mainitun kuuluisin asukas oli Vasseli eli Vasili Lebedev ja jäkimmäisen Ivan eli Jaakko Parassejev. Perimätiedon mukaan näiden Kuusamon erakkoveljien joukossa olisi ollut muutama Pietarin rikkaan kauppiaan poika, joka sitten kuusamolaisisäntien välityksellä olisi pitänyt yhteyttä omaan perheeseensä. Muutamilla kauppatalonpojilla oli aina tämän tästä asiaa tähän metropoliin, jonne he välittivät monenlaisia tavaroita Vienan Karjalasta.
Paikallisen väestön ja erakkojen väliset suhteet ovat olleet suvaitsevat, asialliset ja ystävälliset, siitäkin huolimatta, että paikallinen herätysliike, lestadiolaisuus, ei uskontona ollut juuri sen suvaitsevampaa kuin starovjertsien omakaan uskonto; kumpikin liike kuului oman kirkkonsa ääriliikkeisiin. Niin kauan kuin raja oli auki eli vuoteen 1918 saakka, erakot saivat silloin tällöin veren lisää Karjalasta, minne heillä muutenkin oli tiiviit yhteydet. Mutta rajan mentyä umpeen, muuttoliike sieltä loppui ja ortodoksinen munkkilaisuus kuoli viimeisten vanhojen erakkojen vaipuessa hautaan 1920-luvun lopulla. Kuusamossa oli siihen aikaan ortodoksinen pakolaisseurakunta, jolla ei kuitenkaan näytä oleen yhteyksiä näin erakkoveljiin.

takaisin
sisällysluettelo