KIVIKAUSI

1.1.1. Kivikausi n. 7000/6500-1500/1200
eKr.


Jääkauden päättyessä ihmisellä oli jo varsin pitkä kehityskausi takanaan. Tulentekotaito tunnettiin ja osattiin valmistaa jo varsin tehokkaita pyyntivälineitä. Varhaisin tunnettu esihistoriallinen löytö jääkauden jälkeen on Komsa-kulttuuri Jäämeren rannalla Kuolan niemimaalta Alta-vuonoon saakka ulottuvalla alueella. On otaksuttu, että tämä asutus on siirtynyt tänne Luoteis-Saksasta Laatokan kautta ja sieltä pohjoiseen maakannasta, joka avautui Vienan meren ja mannerjäätikön väliin. Tähän kannakseeen kuuluvat myös Kuusamon itäosat. Kuusamon kivikautinen väestö eli siis pyynnistä, metsästyksestä ja kalastuksesta sekä keräilystä. Näin ollen se oli riippuvainen luonnosta ja joutui muuttamaan asuinpaikkaa aina sen mukaan, mistä kulloinkin riistaa tai kerättävää oli parhaiten saatavissa. Muutamille, erikoisen mieluisille paikoille, tultiin kuitenkin yhä uudelleen ja niissä viivyttiin pidempään kuin muissa. Näitä kutsutaan esihistoriallisiksi asuinpaikoiksi. Kuusamosta on tähän mennessä löytynyt varmuudella noin 30 tuollaista esihistoriallista asuinpaikkaa. Suosituimpia asuinpaikkoja ovat olleet etelään viettävät suojaiset lahden poukamien rannat ja jokien suut, joissa on kuivaa hiekkaista kangasmaata.


SUOMUSJÄRVEN KULTTUURI v. 7000/6500-4200 eKr. (VANHEMPI KIVIKAUSI)

Suomusjärven kulttuurille tyypillisiä esineitä ovat alkeelliset kirveet, lehdenmuotoiset liuskekärjet, massiiviset pallonuijat ja tasataltat. Kuusamolaiset kiviesineet on valmistettu paikallisesta kvartsista. Kiven ohella on käytetty tietysti myös runsaasti puuta, luuta ja sarvea, mutta niistä ei maaperään ole jäänyt mitään merkkejä. Suomusjärven kulttuurin aikaista asutusta on Kuusamosta löytynyt ainakin Poussunjärven Likoniemestä, Keski-Keron Laiskalasta, Singerjärven Sammalojasta, Kirkonkylän Samostenperästä ja Pohjaslahdesta.


KAMPAKERAAMINEN KULTTUURI v. 4200-2800 eKr.. (NUOREMPI KIVIKAUSI)

Esinelöydöistä tälle ajalle tyypillisimpiä ovat saviastian palaset, jotka ovat enimmäkseen kampamaisella esineellä koristeltuja. Näiden lisäksi on löytynyt kivisiä kaapimia, hionkiviä, reikäkiviä ja soikiomaisia verkonpainoja. Edelleen on löytynyt nuolenpäänkärkiä, muuan reenjalas (Penikkasalmesta) sekä muutama kirveslöytö (Ala-Kitkan Kokkonniemen vasarakirveen palanen ja Munakkapuron reikäkirves). Esinelöytöjen perusteella Kuusamon kampakeraaminen kansa on ollut pääasiassa kalastuksesta ja keräilystä elävää väestöä, joka on harjoittanut myös jonkin verran metsästystä. Löytöpaikkoja ovat edellä mainittujen Suomusjärven kulttuurin aikaisten asuinpaikkojen ohella Rukajärven Aikkila, Alavuotungin Ketola ja Räväjärven Arola.
Kampakeramiikka jaetaan varsinaiseen kampakeramiikkaan v. 4200-3300 ja tyypilliseen kampakeramiikkaan v. 3300-2800, mitkä erotetaan toisistaan lähinnä saviasatioiden tekotavan ja koristelun perusteella. Tyypillisen kampakeramiikan astiat ovat edellistä sirompia ja asbestilla tai muulla sivuaineella vahvistettuja.


KIVIKAUDEN LOPPUVAIHEET v. 2800-1300/1200 eKr.

Kampakeraamista kautta seurasi etelä- ja lounaisosissa Suomea nuorakeraaminen eli vasarakirveskulttuuri, joka oli selvästi länsivaikutteinen eli peräisin Ruotsista ja Virosta. Sen toi maahamme todennäköisesti varsin vahva indoeurooppalainen kansa, joka asettui näihin osiin maata. Tämä kulttuuri otti ensimmäisen kerran käyttöön maanviljelyksen. Sen sijaan valtaosassa Suomea vanha itävaikutteinen kampakeraaminen kulttuuri jatkoi elämäänsä edelleen. Kuusamokin kuului siis edelleen kampakeraamisen kulttuurin piiriin, mutta vaikutteita sekin oli selvästi saanut tästä uudesta kulttuurista. Niinpä Kuusamosta on löytynyt mm. nuorapainanteista, siis lännestä peräisin olevaa, keramiikkaa ja vasarakirveen jäänteitä. Tällä kaudella asbestikeramiikka yleistyi Pohjois-Suomessa. Myös Julman Ölkyn kalliomaalaukset sijoittuvat pääasiassa tähän kauteen.

takaisin
sisällysluettelo